Sam The Shadow's Albums

Sam The Shadow's Albums

  1. Five years of waiting. My god, i was lost in the paraller. I have made my choices and I have lived by them. Like Half-Truism said, "and if we don´t make it alive, it´s a hell of a good day to die". And I did and I was. Never I was pushed aside as much as I was. But thank god Trust in you came along. I found my soulmate, my precious, my home and my wife. Indeed, the forest life might scare a few people, but we managed to survive. We went far, like You´re gonna go far, kid. My mother did not told me this when I was a young boy but to my child, I will. After the invasion of maggots we had to make a choice. To be or be beaten. We chose Hammerhead. Like a hammer on our muscles we hammered down some ground rules for the people and only for the people. The destruction was long before forgotten and made it´s debut. A lot like me, it was centered on the world crisis. I was Him and Him was I. We argued all the time, everywhere and nothing was captured. Unfortunately for the camera. With the picture in my hand I knew it would takes me nowhere. But where i asked. Nobody told me, so i was rejected for the application. I was mad and pissed of to the world. It reminded me of my childhood and my neighbour, Kristy. Are you doing Ok, I asked her all the time becouse she was a sad girl. I don´t think I saw her smiling, not even once. But she was my friend and I cared for her. At the age of 10, Kristy moved with her family to another town. After that, my life became boring. I realised that Kristy was my only friend. This town, this Nothingtown was filled with egos that i just did not liked. All the pretty boys and girls that hanged around each others. I was a reject. Stuff is messed up, i wrote on the local newspaper. I wanted to become a journalist and go around the world. To be famous, rich and to find Kristy, my lovely Kristy. The newspaper send me an answer to home. It said, "thanks for writeing us about the stuff is messed, sadly it will not be published. It had too many scrooge loose, like in you´r head. Thanks anyway...LOSER". I wish I could fix you and I wish you could fix me. I was crying. What was wrong with. Why all my dreams were crashed. Why, Oh why. I went home and straight to my fathers beer bottle. Let´s hear for hard rock bottom, i said. It was disgusting but i had to take another one. I felt my inside wanting to come out. I wanted to feel pain. I took another sip and then it exploded. I was laying on the kitchen floor. Blood came through my mouth. I was looking the broken bottle next to me. My life, Rise and Fall, Kristy...Oh Kristy, why did you had to go. We could have been something together. We could have made it. It´s all your fault. This is all your fault, Kristy. You made me. Becouse of you I am like this. But I still love you. Next day the newspaper made a story about a tragedy in the town. I guess I finally made it. I was the story for that day...The Offspring - Rise and Fall, Rage and Grace 10/10...RoCCCk...CaRRRamba

    The Review, The Offspring - Rise & Fall, Rage & Grace (10/10)

    Pictures
    0
    Last Picture
    None
  2. Chapters 1-5 1) The Journey Begins 2) The Crisis On The Shadow Of The Earth 3) The Final Battle or The Last Fall 4) The Entrance of The Unbroken 5) Viimeinen Suuri Taistelu Chapter 1) The Journey Begins Uskomatonta. Hevipersoonien Ruce Brickinson, James Hetmieli sekä Mariko Anna-Annalla sekä heidän bandien kiertuaikataulut ovat menneet uusiksi, 17.6 tapahtuvan maailmanlaajuisen keskiarvopäivänjakauksen takia. He ovat päättäneet pyhittää pyhiinvaelluksen levykauppaan sekä siitä seuraavan jalka-amputaation, sekä myöhempänä vuotta tapahtuvan kuulo-mutaation samalla kertaa ilmestyvän soundi-lehden takakanteen, yhdessä The Offspring-kansi että keskiaukeaman julisteen kanssa. Sam The Shadow kertoo arvostavansa kyseisten henkilöiden harjoittamaa hartaus-meditaatiota ja aloittaa oman matkansa kohti parempaa huomista. Sam The Shadow kiittää Soundi-lehteä tukemisesta näinä vaikeina vuosina ilman uutta The Offspring-musiikkia. Nyt on aika ottaa taas askel eteenpäin. Kiitos...The Offspring - Rise and Fall, Rage and Grace, Blessed by The Unknown Force... Matkani kohti tyydytystä on vasta alussa, mutta niin ylitsepääsemätöntä estettä minulla ei ole ettenkö voisi Soundi-ystävilleni tarjota pientä runon pätkää. Hiukset halkovat maatani, ylitse vuotavat huuleni. Itku on pääsemässä valloilleen, hyvän olon tunneko se hallitsee. Matkalla todentuntuisten arvostelujen kanssa painin ja tyhmiä mollaan. Taivas on rajoittanut kulkuani ja vesi ympäröi sädekehääni. Parkaisen kiljaisuista suurimman, UIIH, ja lopetan murinan. Matkani vasta alussa on, niin myös pelkoni, kutsumaton...Ai niin, juttelin myös äänitaiteilija Bobinski Dirlandaa-Dylanin kanssa ja hän oli ainakin toistamiseen tyytyväinen, liikkuvan Meteli-bändin The Offspringin tuotokseen Hammerhead. Hän lupasi ostaa levyn kymmenen ensimmäistä kopiota ja kuunnella niistä kolme. Toivottavasti saisin edes haistaa yhtä hänen levyistään. The Offspring - Rise and Fall, Rage and Grace. Uuden levyn Rise and FAll, Rage and Grace kannen voi tsekata www.offspring.com...Uskomattoman hengellistä touhua...God Bless The Offspring Olen päässyt ihan mukavasti alkuun, matkallani kohti väistämätöntä. Ilmeeni palaa halusta kokea jotain suurta, ennenkokematonta, kenties viimeistä palavaa halua tuntea jotakin. Olen maistanut täydellisyyden eliksiiriä vain pienen pisaran (Hammerhead) ja nyt olen valmis koko pulloon. Sain matkaseuraa myös Maximus Cavaleramuksesta, joka oli myös kuullut aikeistani hyvän ystävänsä Tom Veitsen kautta. Hän piti myös Hammerheadiä uuden ajan alkuna. Olemme ny kiivenneet yli suurten vuorien ja alamäkien. Uineet yli saharan ja soutaneet Aurajoen yli. Matka on ollut pitkä ja määränpää on vielä tuntematon, The Uknown Of What We Know Or Don´t Know, niinkuin Maximus asian esitti. Olemme saaneet maistaa myös matkamme karua puolta. Arkkitirehtööri Demonic Satisfaction haluaa matkamme epäonnistuvan, eikä kaihda keinoja. Olemme kokeneet liian monta epämääräistä "onnettomuutta", kuten veden joutumista vääriin käsiin kukkakaupassa ja liikennevalojen vaihtumista punaisesta vihreäksi juuri väärällä/oikealla hetkellä. Viisas mies esitti asian hyvin. You´re Gonna Go Far, Kid. Mutta kuinka pitkälle? Sitä en tiedä itsekkään. Rise and Fall, Rage and Grace 18.6.2008 Chapter 2) The Crisis On The Shadow Of The Earth Uskomaton fiilinki taivaltaa kohti horisontin tuomaa taivaanrantaa. Maximus sivuttautui eriteille jääden alamäessä kauas taakse. Viimeiset sanat jotka minua havahduttivat kuuluivat, Some Make It For Pleasure, I Make it For Treasure. Taisi Maximus löytää Kristallikallonsa. No, ohitin myös kylän nimeltä Angels and Waves In The Air. Aika P%%%a paikka jos suoraan sanotaan, joten ei siitä sen enempää. Ystäväpiirini karttui myös tavatessani peräkylän pojan, P-Eppu Epänormaalin. Hän oli hauskasti huvittunut Hammerheadin melodiakiemuroista. Hetkeksi hän oli jopa menettänyt tajunnanuskonsa, pidätettyään hengellistä ilmaa sisällään turhan pitkään. Sanoin, että samppanja maistuu aina paremmalta toisen suusta juotuna. Hän huvittui entisestään. Jouduimme myös näennäisriitaan Tikari-Jengi RastaBastaBoomerAngstin kanssa. He kun väittivät keksineensä Vihan joka kiertää kehää; "The Cycle Of The Never-ending Square Thats Goes Around and Around and Around...". Tapaaminen oli lyhyt sillä kenguru-taksin tullessa osoitin vihaisesti ympyrää, joka oli merkitty poistettavaksi kuvaruudusta. Heidän kääntäessä päätänsä painoin X-nappia ja hyppäsin taksiin. P-Eppu roikkui katossa, kuin Reppu P-Epun selässä. Voitte kuvitella hämmästyksemme kun huomasimme meidän kuskimme. Itse Demonicus, nauroi likaista nauruaan ja elehti VooDoo eleillä sanoen, Ja ska hären, haren på pären, ja ska har en här. Tämän loitsun sanottuaan hän hyppäsi taksista ja...to be continued Ryntäsi ulos kuvaruudusta. Heräsin ja säpsähdin pahanpäiväisesti. Olinko nähnyt unta?. No, herätin kaverini Maximuksen ja jatkoimme patikoimista halki Saharakirin autiomaan. Törmäsimme myös Pohjois-Eurooppalaiseen hiekkamäenhyppääjään, Jan-Ennen Ahoseen. Hän rupesi spekuloimaan uuden hiekkasateen merkitystä ilmaston muutokseen ja hän oli muutenkin aika spyko-filosofinen kaveri. Keskusteltuamme pari tuntia, kiven geneettisen muodostuksen suhteesta jyvästen kokoon, heräsi Maximus akisti huudahtaen; Boots, Bloody Boots. Katsoin Jan-Ennen Ahon saappaita ja huomasin niiden olevan veren peitossa. Hypähdin taaksepäin ja samalla Aho kiskaisi selässään olevan vetoketjun auki. "The Final Battle"-huudon innoittamana aloimme mätkiä toisiamme tulitikuilla. Maximus seisoi kauhusta jäykkänä" Stif As A Rock And Harder Than My...", keskeytin hänet ja huusin väisty!. Hänen ei kuitenkaan ymmärtänyt kuin viittomakieltä, sokea kun oli hän. Ja Niin kuolettava tikku osui häntä olkapäähän. Tulitikun palava myrkky levisi palovalkean tavoin maximuksen hiuksia pitkin, ripsiin asti. Tuskaisten, AIH...SATTUU huutojen lomassa hyppäsi Ahon alta kuoriutunut Demonicus lokin selkään ja lensi tiehensä. Huusin hänen peräänsä; "The Game Is Not Over Until The Reset Button Is Pushed Down"...hän ei reagoinut mitenkään. Kysyin Maximukselta miten hän voi, ja hän voikerteli sanoja, Blood, SoulButterfly, OverProducedInk with Flik ja Tilipitippitippitaa. Pian jo Saharakirin autiomaan hiekasta rupesi nousemaan ylös Aavikko-Zombeja. The Desert After Breakfeast-klubi toimintaa harjoittavat multimiljönäärit olivat saapuneet...To Be Continued Or Not To Be...www.offspring.com "Rise and Fall, Rage and Grace June 18"... Chapter 3) The Final Battle or The Last Fall Taivas on sysimusta tänä sateisena surun päivänä. Splinterit Maximuksen iholla tulehtuivat lopulta epämääräisiksi paiseiksi, haisten hieltä ja näppylöille. Hänen vuokraisäntänsä ei sietänyt hajua ja ajoi Maximuksen maanrakoon. Sieltä hän ei paastonsa jälkeen enää mahtunut ulos, ja näin koki hirvittävän kuoleman. Hänen unensa "The Un-fitness of The Broken Walking Stick" kävi näin toteen. Tässä haudan reunalla itkien, minä kyseenalaistan koko maailman touhut. Miksi me Maximuksen kanssa olemme tämän kaiken ansainneet. Miksi hän enkä minä?. Mitä minulla on sellaista mikä oikeuttaa minut tähän ja hänet tuonne maan sisään tuossa mustassa laatikossa. Samalla salama täyttää silmäni valolla ja edessäni seissoo kaikkivaltias Philippiina Anselmo. Hän murisee matalalla äänellä jotain epämääräistä, "The Third Eye, Is The Broken One. No Regret, Bury Me In Smoke". Hän osoittaa minua keskisormella ja näyttää helvetillistä kieltään. Minä vastaan myöntävästi sanoen, I Am The One, Camouflage And Guns. Pian hän huitaisee minua avokämmenellä ja samalla hän päästää suustaan pyhät sanat, "Jumalan Kämmenellä Ei Pelkää Ihminen". Pudotessani halki pilvien, tiesin elämäni tarkoituksen. The Meaning Of Life...To Be Continued... Chapter 4) The Entrance of The Unbroken Olen lähestymässä Demonicuksen linnoitusta. Philippiinan sanat hiertävät päätäni, joten poistan päähäni sijoitetun kirjoitustaulun ja lasken alleni, sen. Mietin hetken strategisia käänteitä, mutta päätän että, "STRAIGHT HATE" olisi Maximuksen toive. Ja suunnatessani juoksuni kohti linnan portteja, lävitse Beneath The Remainsin voin vaikka vannoa kuulleeni sanat, I Don´t Know Much, I Don´t Know Too Much, But I Know This, SHIT IS FUKKED UP. Pääsen linnanporteista suhteellisen helposti lävitse, ja kävelen myös laskemattomat käytävät ylöspäin kohti tornia. Olen valmistautunut viimeiseen kohtaamiseen. Energian siirtymiseen, Atomista kiteeseen. Atomin pois lähtöön. Sekä ottamaan vastaan kaiken sen kivun, vihan, ilon sekä surun mitä minun mahdollinen voittoni lopulta minulle antaakaan. Olen valmis, mutta samalla myös pieni epäillys kiertää minua. Pyydän häntä kohteliaasti pysähtymään, sillä pääni on sekaisin kaikesta pyörimisestä. Epä-Illy on pienimuotoinen virtuaali ystävä, joka opastaa minua vaikeista paikoista eteenpäin antamalla pientä osviittaa mihin mennä tai mitä painaa. Hetken päästä saavun viimeiselle ovelle. Sanat ovessa kertovat minulle sen, "The Last Motafukin Door, In This Motafukin Plane". Tämä on siis lentokone. Lauseen sanoessani ovi avautuu ja valo häikäisee minut...To Be Continued... Chapter 5) Viimeinen Suuri Taistelu Demonicus loistaa punaisena. Hän on kolme kertaa suurempi kuin viimeksi ja hänellä on kahleet kädessään. Hän nauraa ilkikurisesti, HAH HÄH HAH HÄH. Minä otan askeleen taaksepäin, mutta samalla Philippiina potkii minua kaksi eteenpäin. Hän horisee, "I give You Fist, I Give You Love, Fuk The World". Tiedän että viimeinen hetki on tässä ja nyt. Jumala on minun puolella. Hyvä VS. Paha, Metallica VS Megadeth, The Offspring VS. Green Day ja ennenkaikkea Teko VS Seuraus. Minä päätän olle se joka tekee aloitteen, joten rupean täyttämään lomaketta mutta samalla Demonicus iskee. Salamoita lentää ympäri ämpäri joka puolella huonetta ja minä hip hoppaan ja väistelen niitä minkä kerkiän. Pian Muistan Maximuksen sanat ollessamme sienien poiminta retkellä Utössä, "The Reflection Is Better On The Outside". Kaivan mies-käsilaukustani esiin mies-peilin ja sillä mies-peilaan salamat kohti Demonicusta. Hän on selvästi hämmentynyt mies-käsilaukustani eikä osannut odottaa kyseistä käännettä. Hän saa osuman. Toinen hänen kieroista silmistään sokeutuu ja voin hyvin kuulla hänen kiukkunsa, SA¤¤ANA, PE%&ELE, V%(&U, hän huutaa. Taistelu jatkuu hänen toimestaan. Hän irrottaa toisen kätensä ja heittää sen burerangin tavoin oikealle ja syöksyy minua kohti. Minä valmistaudun ottamaan taklauksen vastaan, mutta juuri ennen yhdyntää????...siis kontaktia, hänen kätensä yllättää minut vasemmalta ja katkaisee koipeni. Koivettomana, koipeet ojossa lattialla. Mieleni on maassa, kuten myös ruumiini. Anselmon huuto täyttää koko salin, "WALK". But How Do I Walk, When All I Have Is Talk, kysyn mietteliääni. Silmiään räpäyttämättä hän huitaisee minua avokämmenellä sanoen, "Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen". Pienen pelon pakottamana päätän jatkaa ryömimistä kohti Demonicusta". Hitaasti, mutta hitaasti lähestyn, joten Demonicus tulee luokseni. Me käymme pienimuotoisen keskustelun mahdollisesta rauhan-lähettilään paikasta AmazinAmazon-landiassa. Olen myös kiinnostunut Siperian-Epärauhanlähettilään kartanosta, sillä hänen tehtävänsä loppuivat Marza Arzaaren astuttua kuvioihin. Epäkiitollinen työ olla Epärauhanlähettiläs. "KLIK" ääni hiljentää koko salin. Pian seuraa naurua, IHHIHHHIHHHI. Mutta tuohan on...MAXIMUS. Hän on SuoliKärpäsen avulla noussut kuolleista ja nyt Demonicuksen ollessa maan pinnalla kanssani keskustelemassa, on Maximus kiinnittänyt kahleet kiinni pidikkeisiin. Demonicus nousee raivon vallassa ilmoihin, mutta kahleet estävät nousun liiallisiin korkeuksiin. Maximus tulee luokseni. Me halaamme, mutta SuoliKärpänen on tehnyt myös pahaa. Hänen hajunsa on sietämätön. Me katselemme Demonicuksen riuhtomista. Maximus sanoo filosofisesti, You Give Me A Reason To Live. Now I Give You A Reason To Die. Samalla hän heittää palavan tulitikun Demonicuksen toiseen silmään. Demonicus On Nyt kokonaan sokea. Hän hohtaa punaisena raivosta, ja lupailee kostavansa meille, sekä syöttävänsä meidät hänen helvetin possuilleen. Me huvitumme entisestään. Katseltuamme hänen riehumistaan parisen tuntia päätämme lähteä. Viimeinen taistelu on ohi. Voittajat voivat poistua iloisina. Epämääräisyys on ohitse. Everything Is Clear, As My Bottle. Me nauramme keskenämme, me kolme kaverusta; Minä, Maximus ja Philippiina. Näytös on ohitse, voimme poistua. Pian naseva kajahdus peittää alleen meidän iloiset naurumme. Kahleet tipahtavat lattialle, Demonicus on vapaa. PYHÄÄ VIHAA TIHKUEN HÄN SYKSYY MEITÄ KOHTI, "ST.ANGER IN MY HEAD". Hän pitää käsissään tulikun palasia, jotka hän on katkaissut kahtia. "DIEEEEEEE", huudon lähestyessä työnnän muut syrjään, ja Huudan "And I don’t wanna be the rise and fall, So gimme more or nothing at all". Yhtyessämme???...siis kontaktitilanteen tapahtuessa, seuraa hiljaisuus. Demonicus on poissa ja minä makaan lattialla eleettömänä, hiljaa, ollen täysin hiljaa eli eleetön. Minusta tuntuu että kaikki on ohitse, mutta tiedän kaiken olevan vasta alussa. Toivo on asia mikä pistää jaksamaan, sekä hädän hetkellä luovuttamaan. Olen syyllistynyt molempiin. Asia mistä olen ylpeä on kuitenkin uskoni johonkin parempaan. Johonkin mitä kannattaa odottaa. Joskus jopa 5 vuotta. Odottavan aika on pitkä kuten sanotaan. Mutta tuntuisiko mikään yhtään miltään, ilman odotusta.THE END

    Rise & Fall, Rage & Grace : See you on the other side

    Pictures
    0
    Last Picture
    None
  3. Days Go By : Beyond The Dream And The Reality Chapters 1-6 1) Future Is Now And The Secrets From The Underground 2) Days Go By As I Am Turning Into You 3) Hurting As One While We Are Cruising In California (pumppaa mun trukissa) 4) All I Have Left Is You And My OC Guns 5) I Wanna Dirty Magic And Some Secret Family (with you) 6 A) Dividing By Zero – The Fall Of The Chosen One 6 B) Slim Pickens Does The Right Thing And Rides The Bomb To Hell – The Truth Rises Chapter 1) Future Is Now and The Secrets From The Underground Säpsähdin synkkyyden keskellä suuren pamahduksen ääneen. Mikä kumma tuo paukuttaa minun ympärilläni, ajatuksissani kielteisinä se kuitenkin houkutti minua. Uskallanko kohdistaa katseeni eteen vai pitääkö minun varmuuden vuoksi taakseni katsahtaa. Olen kauhusta jäykkänä, kuulen toisen pamahduksen. Se tunne, se mahassa asti kiertää. Ulvonnan keskellä yritän muistaa Helppo-Heikin opetuksia. Ajatukset katseesi kierrä ja vedä kaksi kertaa jos se ei vierrä. En saa tuskani keskellä mistään ajatuksistani selkoa. Yritän muistella tehtävääni, sen ylintä olemusta. Se on vaikeaa, tämän tuskan kanssa se on melkein mahdotonta. Pinnistän kuitenkin, viimeisen ponnistuksen. Työnnän lujaa, puhallan, otan happea, puhallan uudestaan, kunnes yhtäkkiä, kaikki loppuu.Mahassani ei enää kierrä, pamahdukset loppuvat kuin seinään. Ulvonta kuitenkin jatkuu. Tuntuu kuin se lähestyisi minua. Mietin hetken ajatuksissani tulevaa tekoani. Näennäis Filosofisti Jéan Parmen sanoin, Future is Now-ajatukset valtaavat minut. Kerään rohkeutta katsoa tekoani, käännän katseeni taakseni ja hirvistyn. Samalla ovi aukeaa edessäni, valoa tulvii sisään kuin salaisuudet alamaailmasta. Huomaan valossa tumman varjon joka koskettaa minua. Viimeiset sanat porautuvat mieleeni, “Take my hand and we shall rise above”…to be continued Chapter 2) Days Go By As I am Turning Into You Neljä vuotta viimeisen taistelun jälkeen, olemme kokoontuneet vuosittaiseen hektiseen ylimielis-kokoukseen muistellaksemme tehtäväämme ja kuinka se melkein meidät tuhosi. Maximus, Philippiina sekä Minä Sam The Shadow. Kolme aikaisempaa kokousta ovat sujuneet lujassa, melkein väkivaltaisessa sovussa. Olemme saaneet mahdollisuuden elämän jatkamiseen, jonka kunnioituksena siis vuosittain kokoonnumme. Tänä vuonna kuitenkin jotain on tapahtunut, jokin kertoo minulle että tämä kokous ei tule olemaan muiden tapaan pelkästään kirkkolauluja ja ristisanatehtäviä. Miksi tämä tunne? En osaa sitä sanoin kertoa. Piirrän kuitenkin sydämen paperille, Maximus piirtää oman nuolensa sen päälle, mutta Philippiina ei ole repimässä sitä raivoisasti huutaen pieniksi silpuiksi. Hän ei ole vielä tullut. Olemme Maximuksen kanssa huolissamme koska tämä on ensimmäinen kerta kun Philippiina ei ole ajoissa. Hetken päästä kartanoni pihaan ajaa auto, musta limusiini jonka ovissa on boldattu tekstit Days Go By. Ajattelen että siinä vasta letkautus, hivenen randomi (kuten kauna-kirjailija piirissäni sitä kutsuttaisi) mutta tässä tapauksessa tilanteeseen sopiva. Autosta astuu henkinen Jeesus niminen Herra Christ-Allinen.” Minä, sinä ja hän, me teemme elämän”-hän sanoo kosketellen itseään. Olemme Maximuksen kanssa hivenen epämukavan oloisia mutta päätämme kuunnella hänen puheensa loppuun, onhan hänellä limusiini ja boldatut tekstit autossaan, eihän tämä herra Christ-Allinen voi olla mikään sekopää, eihän? Maximus kysyy, minkä elämän olet päättänyt meidän kanssa tehdä, hivenen huvittuneeni. Christ-Allinen kertoo tarinan saaresta, tulivuoresta sekä pienistä eläin-ihmisistä joita hän kutsuu Minimalimalli-nukeiksi. En voi pidätellä naurua, suustani lentää eritettä joka suuntaan. Hetkessä Maximus kääntyy minua kohti, osoittaa sormellaan ja pyytää minua rauhoittumaan ja osoittamaan kunnioitusta Herra Chrisulle.”I am Turning into You and respect me or respect my foot in your ass”, hän sanoo. Otan askeleen taaksepäin, ojennan sormeni kohti ylintä herraa, enkä tarkoita siis herra Chrisua, mutta huomaan Maximuksen katseessa myös pientä lasittuneisuutta, katson herra Chrisua silmiin ja…to be continued Chapter 3)Hurting As One while we are Cruising in California (pumppaa mun trukissa) Herään ajatuksissani keskellä pimeyttä, mitä ihmettä tapahtui, kysyn itseltäni ääneen. Ääni vastaa minulle ”Älä mieti mitä tapahtui vaan mitä tulee tapahtumaan”. Ajattelen itsekseni että nyt taitaa olla henkiset paineet liian suuret, jos en enää edes tiedä puhunko minä itse vai keksinkö jo päässäni tarinoita. Ääni vastaa minulle taas “Don´t worry, you are just a crazy mothafuka mään”. Rohkenen kysyä ääneen, hivenen humoristiseen sävyyn “ Put it up put it down, I keep my feet on the ground”. Hetken hiljaisuuden jälkeen, valo välähtää, tunnen jaloissani piston ja kaadun maahan. Ääni tokaisee minulle “fuck you, next I will take your feet too”. Olen ymmälläni, seisoinko minä? Miksi en tuntenut seisokkiani, mutta nyt maassa maan tavalla maatessani tunnen maan kamaran. Ääni tulee lähemmäs, ja lähemmäs ja kysyy minulta ”Why should you stay alive, and why should you not die?”. Kysyn, saanko soittaa kaverille. Tunnen piston poskellani, ”löitkö minua?” kysyn ääneen. Tunnen piston toisella poskellani, saan tarpeekseni ja huudan ”voisitko jättää poskeni rauhaan!”. Ääni on hiljaa, nyt tunnen kipua nenässäni, samassa Ääni kysyy kysymyksen uudestaan ja odottaa. Päätän vastata psyko-filosofisesti kiertäen,” The question in not why should I live, the question is why should you and everybody else not live here with me or If lived here with me why not live here without me and olso is this really the place where to be lived or to be living or”…HILJAA!!, kuuluu ääni taas. Tunnen äänen jo korvassani, mietin hetken uskallanko kysyä vai uskallanko odottaa. Ääni tokaiseen minulle,” we are haveing some minor communication problems with the broadcast and we will continue shortly”. Tämä jälkeen syttyvät valot ja musiikki alkaa. Tunnen tuon biisin missä vaan, Kruissaan Long Beachilla ja Pumppaan mun trukissa, parasta Offspringiä sanoisin. Hetken aikaa en näe mitään mutta sitten katseeni hahmottaa jonkun hahmon. Kysyn, ” kuka siellä?”. Kukaan ei vastaa. Olen varma että kuka siellä on, huudan ”kuka siellä, minä täällä!”. Hahmo liikkuu, nousee ja vastaa” Alán Kuka täällä kuka siellä”. Vastaan, ”En ole kuka vaan Sam The Shadow. Kuka vastaa että kuka Shadow ja Alán Kuka täällä. Vastaan Minä Kuka sinä Kuka olen täällä ja toinen siellä. Alán Kuka suuttuu, minä olen Kuka, sinä kuka olet et, vaan joku Kuka kenties njet njet. Tunnen sisälläni kuinka satutan itseäni henkisesti. Hetken päästä hahmo katoaa, jään taas yksin, ainakin oletan että olen yksin. Expect to be left alone. Pyyhin hikeä otsaltani, tuskan hiki poistuu kehostani tuottaen elämän eliksiiriä ja tätä nautittuna voisin olla voittamaton, mietin hetken mitä ihmettä minä täällä yksikseni höpisen tässä hikisen kuumassa kopissa, kunnes tajuan että minähän pyyhin hien pois kädelläni, katson käsiäni. Ne ovat vailla mitään kiinnikettä, toisin sanoen siis olen ollut koko ajan vapaa. Olisinko kenties kuvitellut kaiken, tunnistan jo kopinkin missä istuksin ja yksikseni höperöin. Tuttu ja helpottunut tunne valtaa kun tajuan olevani maximuksen vesssassa. Tunnen oloni niin helpottuneeksi että se tunne pyrkii alakautta ulos. No, “What the Hell, I am in the WC toilet so why not give it a go. The future is now, I belive it´s true”…to be continued Chapter 4) All I have left is you and my OC Guns Joku kutsuu minua nimeltä, onko Alán palannut? Valon keskeltä ojentuu käsi joka odottaa kuin ottaisin siitä kiinni. Ääni sanoo, “Take my hand and we shall rise above”. Jotenkin mieleeni valtaa rauhan tunne ja tiedän olevani turvassa. Tartun käteen ja hetkessä olen oven ulkopuolella ja katson kohtaloani suoraan silmiin. Ympärilläni on hektinen viherpeukaloiden paratiisi, on vihreää punaista ja keltaista. Tunnen olevani sateenkaaren toisessa päässä. Odottaisiko minua täällä aarre? Ääni kysyy minulta rauhaisaan sävyyn, are you OK, man. Vastaan, hymyillen. Christ-Allinen, olen todellakin OK. Olen Maximuksen takapihalla, Christ-Allisen kanssa. Mielessäni on tuhansia ja yksi kysymys. Kysyn kuitenkin vain sen viimeisen. Chrisu, mitä teen täällä. Missä on Maximus. Christ-Allinen osoittaa selässään olevaa puukkoa ja kertoo kuinka pahamaineinen, Tohtori X-Y Toli oli 2 vuotta sitten paljastanut salaisen sunnitelmansa maailman tuhoon. Hän oli viilannut pilkkua sekä kynsiään, odottaen vain sopivaa hetkeä. Christ-Allisella oli ollut myös osa tässä suuressa näytelmässä. Hänen osansa oli tehdä meistä kolmesta yhtäläisyyden valtiaasta, epäyhtälöitä. Maximus, minä ja Philippiina olimme suurin uhkä Tohtori X-Y Tolille. Kuitenkin Tohtori oli tullut toisiin ajatuksiin ollessaan mielen valtaus matkalla Maximuksen ajatuksissa. Hän oli päättänyt poistaa uhkakuvat maan päältä. Jostain syystä Christ-Allinen oli ollut hänelle uhka, ja siitä syystä puukko selässä kertoo kauheaa tarinaa tästä tuhon tuomiosta, joka ilmeisesti meitä kaikkia nyt odottaa. Ääni vaientaa keskustelumme yhtäkkiä, I give you fist, I give you love, fuck off and die. Suuni vääntyy hymyyn, tuo ei voi olla kukaan muu kuin…Sanon, ” Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen”. Tunnen avokätisyyden iskun vasten poskeani ja huudan, Philippiina. Käännyn ympäri ja teemme salaisen käden puristuksen, kääntäemme selkämme kuitenkin Christ-Alliselle, onhan puristus salainen. Philippiina kertoo miten hän oli tavatessaan naapuruston ohikävelijän Valle Koneonnon kysynyt tietä pohjoiseen. Valle oli osoitellut sormella eri suuntiin ja kääntyillyt ympäriinsä puhuen jostain ydinlaskeumasta. Hän oli jatkanut myös tarinaa kertoen paenneensa sairaalasta. Hän kertoi että pohjoinen on syöty pois, kartalta. Philippiina oli yrittänyt udella miten tällainen oli tapahtunut, mutta Valle oli jatkanut tarinaa elekielellä, puhetta. Joten Philippiina ei ole ihan varma oliko Valle ainut eloonjäänyt tai tarkoittiko keskimmäinen sormi jotain muuta. Ajankulu oli unohtunut täten täysin, jota Philippiina pahoitteli. Sanoin hanelle että se ei ole ongelma, All I have left is you ja kerroin mitä Maximukselle oli tapahtunut, ja en tiennyt tarkalleen missä hän nyt oli. Christ-Allinen lupasi näyttää meille saaren missä Tohtori kauko-harrasti ilkeyttään. Mutta kertoi saaren olevan tukevasti vartioitu. We need guns, lots of guns, hän sanoi. Philippiina ja minä katsoimme toisiamme, otimme kädestä kiinni ja totesimme yhteen ääneen, If you have no where else to run, take an OC Gun. Tiesimme minne meidän oli mentävä ennen operaatiomme alkua...to be continued Chapter 5) I Wanna Dirty Magic and Some secret family (with you) Olimme suorittaneet ostos reissun OC Guns (take away granades and some ammunition too) kylä kaupassa. Nyt olimme matkalla Christ-Allisen limusiinillä kohti kohtaus paikkaa X, josta meidän oli jatkettava subi-hubi veneellä veden alla kohti tuntematonta saarta. Olin ajatuksissani miettinyt jo kaiken etukäteen, ajatellut miten pelastamme Maximuksen ja kilistäisimme hiki-maljat kunnioituksena toveruudellemme. Mietin kuitenkin että tämä voi myös olla osa Tohtorin X-Y Tolin suunnitelmaa. Christ-Allinenhan on voinut huiputtaa meitä koko tämän ajan, ja nyt olemme Philippiinan kanssa menossa pahaa aavistamatta kohti tuomiotamme. Kuitenkin meillä ei ollut muita mahdollisuuksia, joten kuten kuuluisa psyko-filosofisti Jéan Parme kerran sanoi, ”Make a day or a dime either way you are running out of time”. Christ-Allinen hihkaisi, perillä ollaan. Astuimme ulos autosta ja hämmennyksemme oli totinen. Edessämme oli kaksikerroksinen subi-hubi vene, josta puuttui kuitenkin jotain. Kysyin Christ-Alliselta, missä on katto, eikö meidän pitänyt mennä veden alaisia teitä kohti saarta. Christ-Allinen vastasi minulle että henkeä pidätellen tietenkin, kummallisia sinäkin kysyt. Tunsin kuinka verisuoneni päässäni alkoi sykkiä. Philippiina sanoi Great Nortern Amadeus, Musical epidemicus. En ymmärtänyt mitä hän hössötti, mutta kuitenkin rauhoituin hieman ja kysyin. Any Ideas, lost boys. Hiljaisuus peitti maan, mitä nyt tulisi tapahtumaan. Limusiinin takaluukusta kuului koputus ääntä. Kysyin humoristiseen sävyyn Christ-Alliselta, onko juudas lukittuna sun takakonttiin. Christ-Allinen hymähti, ensimmäisen kerran näin hänen hymyilevän, ja vastasi EI. Siellä on Muhamaha Ali-Haba jonkun pahuksen lampun kanssa, jota se hinkkaa enemmäin kuin minä itseäni. Väittää hengen asuvan siellä. Luulen kuitenkin että sen lampun henki on pullon henki joka on jäänyt eilis illan jäljiltä mahaan pyörimään. Pyysin avaamaan takaluukun. Ojensin käteni Muhamahalle ja pyysin häntä tulemaan ulos. Hän totteli, ehkä jopa liian avuliaasti. Pyysin saada katsoa lamppua. Sain lampun käteeni, käänsin sitä, pyörittelin ja haistelin sitä. Vai että henki, mitenkäs sen saa täältä ulos, kysyin hieman epäuskoisena. Muhamaha vastasi, hinkkaa, hinkkaa kohta se vinkkaa. Aloitin hinkkauksen, kohta jo hinkkasin nopeammin. Philippiina tuli kohta mukaan, ja hetken päästä hinkkaajia oli jo neljä kappaletta. Neljä epätoivoista sielua, jotka kohtalo on yhteen saattanut hinkkasivat nyt meren rannalle pientä lamppua, hyräiimme myös genie in the bottle biisin melodiaa, tiesimme mitä olimme tekemässä, ainakin kyseisellä hetkellä. Suuri sumu kohosi lampun kaulasta paljastaen sinisen barbaaribaban näköisen otuksen eteemme. Otus kysyi, “Three times you can ask and go, after that I will take your soul”. Miettisin puhuiko hän kannuista ja oliko hän menossa seouliin vai mitä ihmettä hän höpisi. Kysyin,” I guess we have one wish?”. Otus oli hiljaa. Philippiina huusi vierestäni, “Hey blue shit, put a sealing in our ship”. Hetkessä subi-hubi venessä oli katto. Miettisin mitä me tällä likaisella magialla vielä tekisimmekään, kunnes Christ-Allinen huusi perään. Anna mulle viiniä ja leipää. Hetken mielijohteesta tönäisin Christ-Allisen takaluukkuun ja huusin, Shut the fuck up Christ sake. Otus seisoi edessäni, tietäen antaneensa jo kaksi toivetta. Odottaen kolmatta, meidän tulisi olla tarkkoja mitä sanomme. Päätimme lähteä kohti saarta, ajoimme limusiinin subi-hubiin sisälle. Ja erkanimme rannasta. Syödessäni leipää ja maistellessani viiniä tiesin että kohta olisimme päämäärässämme, huippu olisi jo saavutettu. Nyt katsotaan henkinen kestävyys sekä kisa kunto. Tiesin olevani valmis tehtävääni, tehtävään johon olin valmistautunut koko elämäni. Katsoin valokuvaa jota pidin lompakossani, se oli kuva minusta, philippiinasta sekä maximuksesta. Mietin I wanna secret family with you, guys...to be continued Chapter 6 A) Dividing By Zero – The Fall Of The Chosen One Olemme rantautuneet saaren koilis puolelle. Edessämme avartuu viidakko näkymä. Tiheä sekä synkkä. Absurdiksi näkymän tekee ilmapallot, joita näkyy leijailevan taivaalle. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän hämmentyneitä. Pyydämme Ottoa, nimesimme sinisen otuksen otoksi, jäämään veneen luokse vartioon. Muhamaha, minä, Philippiina sekä Christ-Allinen aloitamme matkamme kohti saaren keskellä näkyvää tulivuorta. Christ-Allinen kertoo kuinka entis ajan lihansyöjä ihmismieliset minimalimalli-nuket ovat saaren pohjois-osaa pitäneet omanaan jo monta sataa vuotta. Heille eläminen on vain henkiin jäämistä, eli heihin emme missään nimessä halua törmätä. Se ei päättyisi ilman veren vuodatusta. Tsuuh, Tsuuh ääni tuntuu lähenevän meitä kun askeleemme käyvät tiheämmin viidakon siimeksessä. Otamme varovaisuus asteen numero ykkösen käyttöön, Christ-Allinen astuu joukon ensimmäiseksi. Astumme aukiolle keskellä viidakkoa. Silmiemme edessä näkyy yksi pieni ihmismäinen otus, joka puhaltelee ilmapalloja. Christ-Allinen kuiskaa, Minimalimalli-nukke. Katselemme ympärillemme, emme näe mitään muuta epäilyttävää kuin pienen Miman (minimalimalli-nukke, lyhennetty), joka posket punaisina puuskuttaa sadoittain palloja taivaalle. Astun askeleen eteenpäin ja kysyn, ”Is everything OK?”. Mima katsoo minua silmiin. Kysyn uudestaan, “We come here in peace, do you need help blowing all of these?” Mima lopettaa puhaltamisen, päästää jonkin näköisen äänen suustaan joka kuulostaa samalta kuin Maximuksen WC:ssä kuulemani ulvonta äänet. Mima toistaa äänen vielä uudestaan ja katoaa viidakkoon. Käännyn muiden suuntaan ja sanon, ”This can´t be good, not even Johnny B”. Otamme juoksuaskelein suunnan kohti viidakon keskustaa. Olen varma että tulemme tapaamaan vielä Mima-ihmisiä tällä reissulla, mutta nyt se ei ole meidän murheemme. Saavumme tulivuoren juureen, samalla pamahdus täyttää korvamme. Maa tärisee pienen hetken. Kysyn ”Christ-Allinen what the fuck is going on?” Christ-Allinen sanoo” XYtoli aloittelee ydinsotatulipaloohjuksensa lähtölaukaisua, meillä on kiire”. Philippiina toteaa ”What the fuck we stand here for, this is not what we came here for”. Seuraamme Christ-Allista tulivuoren seinässä olevaan koloon, pimeyden keskellä näkeminen oli hankalaa. Tunnustelimme kuitenkin edellä olevaa joten pysyimme näin toistemme perässä. Christ-Allinen tosin kosketteli itseäänkin välillä, joten matkan teko oli hivenen hitaan puoleista. Saavuimme kuitenkin isoon avaraan tilaan, joka oli täynnä tietokone ohjattuja toimintoja, Mima-ihmisiä ketjuihin kahlittuna sekä suuren SUURI ohjus. Christ-Allinen toteaa, ”Here we are, long journey to get this far”. Mietimme hetken miten tästä tulisi jatkaa. Kohta kuulemme naurua, pelottavaa naurua. Näemme alapuolellamme valkotakkisen pahis-henkis tyyppisen tohtorin sekä hänen vierellään seisovan tutun näköisen hahmon, Maximus sanomme yhteen ääneen( paitsi tietenkin Muhamaha joka ei tunne maximusta, mutta on hengessä mukana). Yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, valo täyttää huoneen. Huomaamme olevamme tulivuoren keskuksessa, kädet kahlittuna. Minä, Philippiina ja Muhamaha. Edessämme seisoo XYtoli, Maximus sekä Christ-Allinen. He nauravat yhteen ääneen, osoitellen sormilla meitä. ”Look at these, ridiculious wannabees”. Huudan turhautuneesti,” Maximus mitä sä teet, mihin sä meet?”, hän ei reagoi. Philippiina yrittää riuhtoa kahleita irti, kiroillen ”Re-Inventing the feel”. Muhamaha supisee yksikseen, “What the hell am I doing here. I am just a guy who found the damn lamp”. Tohtori alkaa kertomaan miten hän tulee ohjuksensa kanssa aiheuttamaan ihmiskunnalle suurta tuhoa, tavoitteena siis ihmiskunnan poistaminen. Hänen testi iskunsa pohjoiseen oli jo lupaava ja kartalla näkyy nyt siis pohjoisen tilalla suuri musta ympyrä. Hän kertoo kuinka suunnitelma oli saanut alkunasa aikanaan kun hän oli kuullut veljensä Demonic Satisfactionin kuolleen traagisesti neon-räjähdyksessä neljä vuotta sitten. Katsomme Philippiinan kanssa toisiamme, onko hän Demonicuksen veli? Tohtori jatkaa kuinka helposti hän oli saanut näennäishypnotisoitua minut ja Maximuksen Christ-Allisen avulla ja miten meidän ollessa hypnoosissa hän oli suorittanut mentaali-matkan mieleemme, Mental-Power koneen avulla. Maximuksen avoihin hän oli asentanut suolikärpäs tyylisen, tajunnanmuuntajan joka nyt siis hallitsee Maximuksen mieltä. Minä kysyn, kuin vähän pelokkaana miksi minä en ollut päätynyt samaan mielentilaan maximuksen kanssa. Tohtori sanoo että tarina on itsessään huvittava, mutta tilanne jossa olemme ei taas sitä ole, joten hän ei tulisi sitä minulle kertomaan. Hän päättää lyhyen, mutta ikävystyttävän pitkän yksinpuhelunsa sanoen, operaation Dividing By Zero voi alkaa…to be continued Chapter 6 B) Slim Pickens Does The Right Thing And Rides The Bomb To Hell – The Truth Rises Meidät on siirretty ohjuksen viereiseen, meitä varten rekennettuun kristalli häkkiin. Täältä me tulisimme näkemään sekä kokemaan tuhon avuttomuuden tunteen kanssa, joka oletettavasti tuhoaisi myös meidät. Kohta kuulen ulvontaa muistuttavaa sihinää. Käännän päätäni ja huomaan häkin takana pienimuotoisen joukkion Mima-ihmisiä, jotka puhaltelevat posket punaisina ilmapalloja. Tunnistan yhden heistä samaksi jonka näimme aikaisemmin, hän ulvoo pientä sihinää meille, osoittaen sormellaan Muhamahaa. Keräännymme kaikki häkin raunaan, Muhamaha kysyy Mimalta, “What´s wrong little man, allthough I am not sure you are a man”. Sanon Muhamahalle, että nyt ei olisi oikea aika loukata pieniä. Mima ojentaa kasetti soittimen ja painaa PLAY nappulaa. Soittimesta kuuluu ääntä, Me olemme tulleet pelastamaan teidät sekä myös XY-Tolin orjana pitämiä ystäviämme. Me tulemme aloittamaan operaation hetken kuluttua, odottakaa merkkiämme jonka jälkeen voitte avata kristalli kalterit. Mima painaa stop nappulaa ja ojentaa minulle hammasharjaa muistuttavan puupalan.” What to do with this, this little piece of shit”, Philippiina kysyy. Mima painaa taas Play nappulaa, tulette tietämään mitä tehdä ja koska, kunhan vain odotatte. Mimat hajaantuvat eripuolille tulivuoren keskustaa samalla kun Tohtori XY-Toli komentaa kahlitut Mimat valmius asteeseen, kohta maailma tuhoutuu. Ilkeyden nauru täyttäää hetken, katsoimme toisiamme. Philippiina, Muhamaha ja minä odotimme pelonsekaisin tuntein vain hetkeä. Me emme voineet tässä tilanteessa muuta tehdä. Ulvonta rikkoo naurun, pamahdukset täyttävät korvakäytävämme muusta melusta. Ilmapallot rikkoontuvat ilmassa ja niiden sisältä lentävät enkeli-paholaisia muistuttavat Mimat. Lentävät sosiaalisesti epäväkaat Mimat ovat kuoriutuneet ja he ovat muuntautuneet, Angels Of Breath jengi tatuoinnin omaaviksi Slim Pickensiksi. Slim Pickensit alkavat rääkyä ja heitelllä taskuistaan siemeniä kohti Tohtoria ja hänen apulaisiaan. Me katsoimme toisiamme, Philippiinan kanssa. Mitä helvettiä!. Nuoko ovat meidän pelastus. Punaisia perhosia muistuttavat söpö-eläin kuntaan kuuluvat lilliputti punatulkut viskovat siemeniä vastustajamme päälle. Muhamaha piilotta katseensa käsiensä taaksi, ”This shit can´t be good”. Rupeamme sohimaan kepillä kaltereita jonka Mima meilä antoi. Mitään ei tapahdu. Yritämme hyötykäyttää keppiä taikuuden merkeissä, Simbad´Alá Jim Jim. Mutta mitään ei edelleenkään tapahdu. Katsoimme Muhamahaa, epätoivoisina silmiin. Muhamaha, saa totaalisen sätkyn, “I am just a man that had the lamp in his hand. I was just a boxing man and now I am going to die next two fucking brainless cans”. Hän ottaa askeleen taaksepäin, savua tulee hänen korvistaan. Hänen muminansa muttuu murinaksi. Olemme philippiinan kanssa kauhuissamme, tämäkö on kohtalomme. Me tulemme kuolemaan tähän kristalli häkkiin, Minotauruksen piestessä meidät silpuksi. Muhamaha syöksyy meitä kohti, otamme Philippiinan kanssa tosisiamme kädestä, suljemme silmämme, huudamme ”ÄITIIII!!” Kohta kuuluu lasin särkyvää ääntä, avamme silmämme. Minomaha (nimesimme muhamahan uudestaan, lisäsimme minotaruksen etuliitteen muhan tilalle) ryntäilee pitkin tulivuorta, hajottaen kaiken eteensä tulevan. Näemme satelliittien ohjainten pirskoutuvan säpäleiksi. Näemme Tohtorin ja Christ-Allisen juoksevan henkensä edestä pakoon Minomahan raivoa. Maximus seisoo paikallaan ison punaisen nappulan edessä, tuijottaen kuin jotain odottaen. menemme hänen luokseen. ”Maximus, are you OK mään”, kysyn. Hän ei vastaan. Philippiina ravistelee häntä ja huutaa, ”Re-Spect, Walk” Maximus kääntyy meidän puoleen ja rupeaa kertomaan tarinaa kuinka hän pienenä poikana eksyi yksin metsään, hänen kaksi kaveriaan sekä veljensä eivät koskaan häntä löytäneet. Hänet löysi paikallinen metsän jumala olento, naispuolinen metsä-manageri. Metsä-managerin tehtävä oli löytyy jokaiselle metsän elävälle oma paikkansa. Oravat puihin, kalat vesiin ja niin edelleen. Keskeytin Maximuksen tarinan juuri kun hän oli kertomassa miten hänen kaksi kaveriaan, eivät juurikaan olleet välittäneet Metsä-managerin opeista, löydettyään viimein eksyneen käverinsa metsästä. ”We gotta roll man, this shit is going out of hand” Philippiina huusi,” look the shit out, Manmoose is going to eat those fucks”. Näimme kuinka XYtoli ja Christ-Allinen olivat kompastuneet siemeniin ja olivat nyt maassa ja anoivat armoa Minomahalta. Minomahan ympärille kertyivät myös muut Mimat ympyrän muotoon. Liityimme joukkoon iloiseen, yhdessä hurraten me keskustelimme sivistyneesti miten tulisimme raaka-nirhaamaan nämä kaksi assholea jotka olivat aiheuttaneet pelkoa ja turhaa kärsimystä meidän tuntemalle maapallolle. Huomasin sivusilmällä kuinka Maximus katsoi lasittuneena XYtolia, kääntyi ympäri ja samassa kun XYtoli huusi, ”Press the button red and we all shall be dead”, lähti Maximus juoksemaan kohti punaista nappulaa. En osannut ajatella mitään, suustani ei tullut sanaakaan, seurasin vain kuinka Maximus saapui nappulan luokse ja paino sitä. Koko tulivuori rupesi tärisemään, lohkareita tippui katosta maahan. Ohjus alkoi nousemaan, tuliliekkien seuratessa sitä perässä. Mimat ulvosivat toisilleen ja Slim Pickensit lensivät rakettiin kiinni ja yrittivät saada sitä pysähtymään, kuulin äänen klik sekä sitä seuranneen ääniaallon ”Slim Pickens Does The Right Thing And Rides The Bomb To Hell”. Klik äänen jälkeen raketti poistui meidän näköpiiristä taivaalle. Ilkimys-nauru täytti hiljaisuuden, räkätys ja käkätys vain nostivat vihan tasoani. Philippiina huusi, “where is the blue shit when you need him!” Ajattelin samaa, hän odotti meitä veneessä tietämättä meidän tilanteesta. Suljin silmäni, ajattelin että tässä tämä nyt oli. En tule näkemään ensilapseni syntymää, en tule kuulemaan The Offspringin uutta albumia, Days Go By (joka siis julkaistaan 26.06.2012) sekä suomen jalkapallojoukkueen MM-finaaliturnausta, yeah right. Hymähdin hetken, pyöritin päätäni ja suljin ympäröivän maailman itseltäni pois. Tunsin välähdyksen joka täyttä hetken, hetken jonka olin tuntenut aikaisemmin. Avasin silmäni. Edessäni näkyi subi-hubi vene sekä Otto. Enempää ajattelematta osoitin sormella rakettia joka lensi taivaalla ja kerroin vapaaehtoisista sielunluopujista jotka odottaisivat tulivuoren sisällä. Otto näpäytti sormiaan, tunsin hetken jälleen kerran. Havahduin kartanoni pihalla, olimme maximuksen kanssa kahden. Kohta huomasin edessäni paperi silpun, kirous äänet tulivat selkäni takaa voimakkaampina kuin koskaan. ”Drag the waters some more, no more water I need booze mään”, Philippiina pahoitteli myöhästymistään. Katsoin Maximusta silmiin hetken, sitten Philippiinaa myös hetken. Philippiina totesi epäystävälliseen sävyyn, ”stop that fag shit, or I will brake your wrist”. Hymähdin ensin, sitten rupesin nauramaan. Otin molemmat ystäväni syleilyyn ja sanoin, We will hear the new Offspring album, Days Go By, after all. THE END Tarina on omistettu kaikille The Offspring faneille ympäri maata, sekä itseni puolesta kiitokset bändille sen olemassa olosta. The Offspring on tominut innoittajan monissa tarinoissa ja tulee toimimaan jatkossakin. Lisäksi tämä tarina toimikoon mainoksena kaikille sen lukijoille sekä mahdollisesti The Offspring musiikista kiinnostuneille. The Offspring – Days Go By, 26.06.2012 buy it, don´t download it.

    Days Go By : Beyond The Dream And The Reality

    Pictures
    0
    Last Picture
    None